Kristinusko ja uudestisyntyminen
allo rakkaat,
eräällä kristillisellä foorumilla kysyin, miten kristityt ajattelevat uudestisyntymisestä. Sain TamLinilta vastauksen, joka on mielestäni lukemisen arvoinen ..... Kysyin ja saanen laittaa tämän vastauksen tänne - nauttikaa!
Rakkaus,
brah
Hei brahbata!
Kirkkokristillisyys hylkää nykyään ainakin virallisesti ns. jälleensyntymisen opin ja todellisuuden.
Monet kirkkojen ulkopuoliset kristityt pitävät sitä kuitenkin olennaisena osana kristillistä oppia.
Vakaumukseni mukaan vapaana, sitoutumattomana Kristuksen seuraajana, joka on ainutlaatuisesti kiinnittynyt Kristukseen, pidän sitä totena, joka tapauksessa erittäin todennäköisenä, loogisena, hyväntahtoisena ja oikeudenmukaisena.
Kristinuskon alkuaikoina jälleensyntyminen oli yksi koko uskonrakennuksen "pilareista".
Ilman sitä "kristinuskosta" olisi puuttunut (ja on todellakin puuttunut) kaikki logiikka.
Sillä miten hyväntahtoinen Jumala voisi antaa yhdelle ihmiselle kultalusikoita ja toiselle vain nälkäkankaan hänen muka ainoassa (!!) elämässään maan päällä?
Varhaiskirkon ruhtinaat ja teologit, kuten Origenes, Basilides tai Pyhä Gregorius, opettivat tietenkin sielun uudelleen ruumiillistumista.
Virallisesti vuonna 325 pidetyn Nikean konsiilin (kirkon historian ensimmäinen suuri konsiili) jälkeen - mutta, kuten voidaan olettaa, jo ennen sitä - alkoi Uuden testamentin kirjoitusten epäsuosittujen tai väärinymmärrettyjen kohtien, myös jälleensyntymistä koskevien kohtien, tarkoituksellinen muuttaminen tai jopa poistaminen.
Vasta Konstantinopolissa vuonna 553 pidetyssä viidennessä konsiilissa jälleensyntyminen lopulta "poistettiin"!!!
Kirkollisten viranomaisten erityisesti tätä tarkoitusta varten nimittämät korjaajat saivat valtuudet korjata pyhien kirjoitusten tekstejä siinä mielessä, mitä pidettiin oikeana silloisten kirkollisten hallitsijoiden mukaan.
On todennäköistä, että lukuisia jälleensyntymisoppia koskevia Uuden testamentin kohtia poistettiin tuona aikana.
Yksi kuuluisimmista "kirkkoisistä" -Origenes- oli yksi suurimmista oppineista ja Raamatun asiantuntijoista, joita "kristinusko" on koskaan tuntenut.
Hän oli tiedemies, joka oli voittanut kaikki silloisen kreikkalaisen opetusmaailman maalliset kunnianosoitukset, ja hän on myös ainoa, joka esitti kristinuskon opin myös kirjallisesti suljetun filosofisen järjestelmän muodossa.
Jotta hän voisi perustaa kaikki väitteensä laajalle raamatulliselle perustalle, hän laati itselleen kattavan tekstipainoksen Vanhasta testamentista (Hexapla), jotta hän voisi aina viitata opetuksissaan tähän perustaan.
Kreikan lisäksi hän hallitsi myös heprean (Vanhan testamentin alkuperäisten tekstien kieli) ja oppi jopa Jeesuksen äidinkielen, aramean, voidakseen lukea Jeesuksen henkilökohtaisesti tunteneiden ja hänen elämänsä ja opetuksensa ylöskirjoittaneiden henkilöiden alkuperäisiä tekstejä.
Origeneusta voidaan näin ollen liioittelematta kutsua maailmankuuluksi yleismaailmalliseksi oppineeksi.
Hän on korkeimman kristillisen tiedon todistaja ja sen ylivoimainen opettaja.
Hänen kirjallinen perintönsä edustaa 1900-luvulle asti Raamatun kattavinta ja syvällisintä kehitystä. (Robert Sträulin teoksen Origenes timantti johdannosta, 1987).
De principiis -teoksessa Origenes siis puoltaa varsin suoraan karman ja jälleensyntymisen periaatteita. Siellä sanotaan mm:
Jos halutaan tietää, miksi ihmissielu tottelee kerran hyvää ja toisen kerran pahaa, on syytä etsittävä nykyistä elämää edeltäneestä elämästä. Jokainen meistä kiiruhtaa kohti täydellisyyttä useiden peräkkäisten elämien kautta. Meidän on pakko elää yhä uusia ja yhä parempia elämiä joko maan päällä tai muissa maailmoissa. Omistautumisemme Jumalalle, joka puhdistaa meidät kaikesta pahasta, merkitsee uudestisyntymisemme loppua
.[/color]
Ja toisessa paikassa hän kirjoittaa:
Pahaan kohdistuvan vetovoiman vuoksi tietyt sielut omaksuvat ruumiin, ensin ihmisruumiin. Sitten, kun heidän elinaikansa ihmisenä on päättynyt, he vaihtavat järjettömien halujensa vuoksi eläinkehoon, josta he vajoavat kasvien tasolle. Tästä tilasta he nousevat uudelleen, käyvät läpi samat vaiheet ja palaavat taivaallisiin paikkoihinsa
.[/color]
Origeneen mukaan kaiken aineellisessa maailmassa tapahtuvan elämän perimmäinen tarkoitus on siis se, että sielut puhdistuvat ja jalostuvat monien inkarnaatioiden kautta, kunnes kaikki Jeesuksen käskyjä noudattamalla ja rakkautensa ja omistautumisensa kautta Jumalalle lopulta palaavat Jumalan ikuiseen yhteyteen:
Sillä Jumala ei ohjaa sieluja ainoastaan esimerkiksi tämän maallisen elämän viisikymmentä tai kuusikymmentä vuotta silmällä pitäen, vaan äärettömään ikuisuuteen; sillä hän on tehnyt hengellisestä aineesta katoamattoman ja itselleen sukua olevan, eikä järkiperäistä sielua ole suljettu pois parantumisen piiristä ikään kuin se olisi rajoittunut elämään täällä maan päällä.....
Tätä [paluuta Jumalan luo] ei kuitenkaan pidä kuvitella äkilliseksi tapahtumaksi, vaan asteittaiseksi tapahtumaksi, joka tapahtuu askel askeleelta lukemattomien ja äärettömän pitkien ajanjaksojen kuluessa, jolloin paranemisprosessi tarttuu hitaasti yhteen kerrallaan... ; toiset kiiruhtavat edellä ja pyrkivät nopeammin korkeuksiin, toiset seuraavat pienellä etäisyydellä ja toiset taas kaukana jäljessä; ja niin on lukemattomia vaiheita edistyjillä, jotka tulevat vihamielisyydestä sovintoon Jumalan kanssa, ja lopussa on viimeinen vihollinen, jota kutsutaan kuolemaksi ja joka myös tuhotaan, jotta hän ei enää olisi vihollinen.
Tämä viimeinen lausuma viittaa raamatunkohtaan 1. Kor. 15:26, jonka Origenes selittää seuraavasti:
Viimeisen vihollisen tuhoutuminen on kuitenkin ymmärrettävä siten, että hänen Jumalan luoma substanssinsa ei häviä, vaan hänen vihamielinen tahtonsa, joka ei ole peräisin Jumalasta vaan hänestä itsestään. Hän tuhoutuu näin ollen, ei siksi, ettei häntä olisi tulevaisuudessa, vaan siksi, ettei hän olisi tulevaisuudessa vihollinen ja kuolema
.[/color].
Voimme siis tehdä yhteenvedon:
Tieto jälleensyntymisestä oli siis Jeesuksen ympäristössä tiedossa, niin että hän saattoi olettaa sen siellä täällä ja siellä opetuksissaan.
Tämä on myös yksi kolmesta mahdollisesta selityksestä sille, miksi tästä aiheesta ei ole periytynyt niin paljon tietoa.
Toinen selitys on se, että tämä perimätieto ei ollut kirkon edun mukaista, minkä vuoksi suurin osa todistuksista säilyi Raamatun ulkopuolella niin sanotuissa apokryfikirjoissa (= piilokirjoituksissa).
Ja kolmannen ajateltavissa olevan selityksen tuo esiin kirkkoisä Hieronymus, jolta on periytynyt seuraava lause:
"Toisen tulemisen oppi on julistettu harvoille jo aivan varhaisimmista ajoista lähtien periytyvänä uskona, jota ei ole julistettu julkisesti.""
(Jerome, Epistula ad Demetriadem, lainattu teoksessa K. O. Schmidt, Kehret wieder Menschenkinder, Bonn 1970, s. 42),
,[/color]
mikä on myös järkevää:
Yhteisö, joka haluaa auttaa rauhan valtakunnan tai "Jumalan valtakunnan" maan päällä murtautumaan läpi, ei saisi hukata itseään jälleensyntymispekulaatioihin, jotka eivät suuntaudu menneisyyteen eikä tulevaisuuteen.
Kaikkien mahdollisten selitysten yhdistelmä on ajateltavissa.
Tervehdys
TamLin
Pages: 1
