särö kulhossa...

Olipa kerran vanha kiinalainen nainen, jolla oli kaksi suurta kulhoa roikkumassa sauvan päissä, jota hän kantoi olkapäillään.

Toisessa kulhossa oli halkeama, kun taas toinen oli tahraton ja sisälsi aina täyden annoksen vettä. Kuitenkin pitkän kävelymatkan päätteeksi joelta vanhan naisen talolle toinen kulho oli aina vain puoliksi täynnä.

Kahden vuoden ajan näin tapahtui joka päivä: vanha nainen toi kotiin aina vain puolitoista kulhollista vettä. Tahraton kulho oli tietysti hyvin ylpeä saavutuksestaan, mutta köyhä kulho, jossa oli halkeama, häpesi virhettään ja oli surullinen siitä, että hän pystyi tekemään vain puolet siitä, mihin hänet oli luotu.

Kahden vuoden jälkeen, jotka tuntuivat hänestä loputtomalta epäonnistumiselta, kulho sanoi vanhalle naiselle: "Olen niin häpeissäni halkeamastani, josta vesi valuu aina taloosi asti.

Vanha nainen hymyili. Oletko huomannut, että kukat kukkivat sinun puolellasi polkua, mutta eivät toisen kulhon puolella?

Kylvin kukkasiemeniä sinun puolellesi polkua, koska olin tietoinen virheestäsi. Nyt kastelet ne joka päivä, kun kävelemme kotiin. Kahden vuoden ajan sain poimia nuo kauniit kukat ja koristella niillä pöytää. Jos et olisi juuri sellainen kuin olet, tätä kauneutta ei olisi olemassa ja se ei koristaisi kotiamme.

Meillä jokaisella on omat ainutlaatuiset omituisuutemme ja virheemme, mutta juuri omituisuudet ja harppaukset tekevät elämästämme niin mielenkiintoista ja arvokasta. Sinun pitäisi vain ottaa jokainen ihminen sellaisena kuin hän on ja nähdä hänessä se hyvä.

Kaikille halkiotuille ystävilleni siis ihanaa päivää ja älkää unohtako nauttia kukkien tuoksusta polunne puolella! :)